ah..viime kerrasta kun kirjoitin tänne mitään on aikaa..monesti olen pitänyt tekstiä käsillä ja ajatellut, että nyt laitan sen tänne, mutta aina on laiskuus vienyt voiton..no..katostaan mitä tästä tulee..

Kuvittelet, ettäolet suhteellisen normaali henkilö, jonka elämä one mennyt viemäristä alas. Olosi on huono, mikään ei kiinnosta ja olet lopettamassa kaiken. Nyt kuvittele että kuvaan astuu ihminen, jonka olet tuntenut jonkin aikaa kaverina, mutta ei sen enempää. Hän, mahdollisesti sitä tietämättään, pelastaa sinun henkesi. Miten reagoisit? Ajattele nyt, että tämä henkilö olisi kaunis, mukava, kohtelias ja kaikinpuolin mukavaa, älyllistä seuraa. Huomaat, että alat nauttia hänen seurastaan paljon, ennen kuin tajut alat kaivata häntä silloin kun hän ei ole paikalla. Päivä jona et näe häntä, on epäonnistunut. Mitä tekisit? Ajattele nyt, että tätä jatkuu vuosia, piilotat todelliset tunteesi häneltä ja olet kaveri, ystävä. Kaipaat enemmän, mutta tiedät, että hä ei koskaan tahtoisi vaarantaa ystävyyttänne. Uskot myös, että hän ei koskaan voisi olla niin onnellinen sinun kanssaan, kuin hän on toisen kanssa. Nämä ajatukset piinaavat sinua öin kun makaat yksin valveilla sängyssäsi. Mitä tekisit?

Ihminen on sitä, mitä hänen tekonsa kertovat hänestä. Ketään ei tuomita ajatusten perusteella, vaan sen, että tuo ne julki. Kuinka moni asia sinun elämässäsi olisi toisin, jos olisit tehnyt yhden päätöksen toisin? Muuttanut jonkin silloin vähäpätöiseltä tuntuneen asian, jonka nyt tiedät vaikuttaneen koko elämäsi suuntaan?

Teoilla on seurauksia. Näin on aina ollut ja tulee aina olemaan. Monet näistä seurauksista nykyään määritellään laeissa, moraaleissa ja etiikoissa. Nämä ovat ihmisen luomia määrittelyjä, tarkoituksena tavoitella hyvää. Mutta kuinka moni teko todella on rangaistavaa vasta kun siitä jää kiinni? Ihminen selviää niin paljosta tässä elämässä ilman, että tarvitsee pelätä mitään seurauksia.

Pelko määritteleekin paljon meidän toimistamme. Me pelkäämme olla puuttumatta asioihin, pelkäämme että jos teemme jotain, niin asiat menevät huonompaan suuntaan. Onko sinulla ketään, jonka menettämistä pelkäät? Joka on niin tärkeä, että ennemmin uhraisit itsesi kuin menettäisit hänet? Pelko voi olla vahva motivaattori, mutta useeammin se lamauttaa meidät, etää meitä tekemästä sitä, minkä tunnemme oikeaksi.

Kenellä on oikeus sanoa, mikä on oikea apa toimia ja mikä ei? Kuka määrää seuraukset toimillemme, kuka tuomitsee ja kuka palkitsee? Suurimman osan ajasta me teeme sen itse. Jos uskoo, että jostais seuraa jotain pahaa,niin varsin usein seuraakin. Toisaalta kuka jaksaa olla positiivinen kaiken aikaa?

Minä olen viime aikoina ajatellut paljon omia tekojani ja asioita, joita näistä teoista on seurannut. Olen saanut asioita aikaan kyllä, mutta on paljon sellaista, joka olisi pitänyt tehdä toisin, olisi pitänyt ajatella edes hetki..Miten erilaista elämä voisikaan nyt olla. Ihminen ei saisi juuttua menneisyyteen, mutta joku runoilija/filosofi/vastaava sanoi joskus, että avain tulevaisuuteen löytyy menneisyydestä. Tuntemalla hirtoriamme, me voimme oppia itsestämme ja siitä miksi teemme asioita niinkuin teemme. Ehkä joku päivä joku meistä tajuaa, miten päästä irti noidankehästä ja opettaa meille muillekin...