En nyt tiedä vieläkö joku tätä lukee, mutta muutan blogini uuteen osoitteeseen:

http://nestofthought.blogspot.com/

Uusi blogini on englanniksi ja, toivon mukaan, tulee päivittymään tiheämpään kuin mitä tämä vanha on tehnyt (siihen ei kyllä paljoa tarvita). Annan tämän elää vielä toistaiseksi, ainakin niin kauan kunnes saan kopioitua kaikki tekstini talteen, ja sitten poistan tämän..

 

Kiitos kaikille, jotka olette lukeneet ja kommentoineet, uudella innolla kohti uutta blogia! :)

 

-Niko 

Tässä istun tunnilla ja aiheena on blogit. Aloinkin miettimään blogien merkitystä ja totesin, että tämä on oikeastaan varsin hieno asia. voin semi-anonyymisti jakaa ajatuksiani ja mielipiteitäni tavalla, joka saattaa aina välillä tavoittaain ihmisen tai pari! tämä minunkin blogin tapainen on olut pystyssä jo, mitä, melkein kaksi vuotta ja päivityksiähän on tipahdellut enemmän tai vähemmän tiheään tahtiin. Niin..kyllä sitä uutta tavaraa tulee kunahn vain saisi aikaiseksi!

Niin ja taustapäivityksenä sanottakoon, että vuodenalkajaiset meni mukavasti ja oli oikein mukavaa! Kiitos kaikille osallistuneille, otetaan jossain vaiheessa uusiksi! =)

Jouluyö, juhlayö..ei mutta sehän on vasta huomenna! Tässä kinkun täytteisenä istuessani mieleeni on noussut parikin asiaa..katsotaan miten paljon saan tähän laitettua. Jos vaikka yleisellä tasolla näin aluksi..

Suomalaisilla on omituinen tapa juhlia aattoja, juhannusAATTO, uudenvuodenAATTO ja erityisesti jouluAATTO. Kahden ensimmäisen kohdallahan sen ymmärtää, juhannus kun on käytännösssä se yö siinä päivien välissä, ja uusi vuosi on se hetki siinä kahden vuorokauden välissä mutta joulu..ajatteli sitten uskonnollista näkökantaa tai ihan nykyaikaista, niin joulu itsessään on vasta 25. päivä. Miksi siis ihmiset juhlii 24. päivää, aattoa? Onko se sitä, että halutaan ottaa pieni varaslähtö? Vai onko se vain sitä, että vieläkin ihminen tiedostamatta taistelee sortajia vastaan, jotka pakottivat oman uskontonsa tämän kansan niskaan? Kertokaa toki jos tiedätte oikean vastauksen, itse olen liian laiska ja ähkyssä jaksaakseni googlailla tai mitään :D

Niin..jos otan vähän henkilökohtaisemman näkökannan seuraavaksi..olen paljon ajatellut nyt kulunutta vuotta, niinkuin moni varmasti tekee näin vuoden loppupuolella. Erityisesti mieleeni on jäänyt tämä kuluva vuodenpuolikas, sillä tällä on ollut paljon suurempi vaikutus minun elämään kuin ensimmäisellä puolikkaalla..tuutoritoiminta, KAMOn edustajisto, uudet opiskelijat ja hienot ihmiset, paljon on ehtinyt sattua ja tapahtua. Ehdottomasti huippupisteeksi voin sanoa sen, kun (toivottavasti hänkin ajattelee näin) olen saanut uuden ystävän :) Tämä kulunut syksy-alkutalvi on myös tuonut minulle täysin uudenlaisen tuulahduksen itsevarmuutta. Ensinnä valinta vastuutuutoriksi ja sittemmin valinta edustajiston puheenjohtajaksi ovat todella tehneet ihmeitä. Siihen kun nakataan mukaan suhteellisen kannustava opiskeluympäristö ja hienot, ihanat muut tuutorit, niin ei ole ihme, että jotkin tuttuni ovat sanoneet minun olevan kuin eri ihminen nykyään. Kun vertaa siihen, millainen oloni oli vuosi sitten, en voi kuin olla samaa mieltä..iso, ISO kiitos kaikille teille ihanille ihmisille, erityiskiitos rakkaille ystävilleni ja TODELLA erityinen ja rakas kiitos sinulle ystäväiseni, joka oleilet siellä oulun suunnalla, tunnistat kyllä itsesi ja saisit tulla joskus käymään meillä päin =)

Kaiken kaikkiaan voisin sanoa, että ei tämä vuosi mennyt viemäristä alas. Päin vastoin se kiskoi minut sieltä ylös! Tästä on hyvä jatkaa uudelle vuodelle! =)

Oikein rauhallista joulua teille kaikille, ja oikein ratkiriemukasta uuttavuotta!
 

 ah..viime kerrasta kun kirjoitin tänne mitään on aikaa..monesti olen pitänyt tekstiä käsillä ja ajatellut, että nyt laitan sen tänne, mutta aina on laiskuus vienyt voiton..no..katostaan mitä tästä tulee..

Kuvittelet, ettäolet suhteellisen normaali henkilö, jonka elämä one mennyt viemäristä alas. Olosi on huono, mikään ei kiinnosta ja olet lopettamassa kaiken. Nyt kuvittele että kuvaan astuu ihminen, jonka olet tuntenut jonkin aikaa kaverina, mutta ei sen enempää. Hän, mahdollisesti sitä tietämättään, pelastaa sinun henkesi. Miten reagoisit? Ajattele nyt, että tämä henkilö olisi kaunis, mukava, kohtelias ja kaikinpuolin mukavaa, älyllistä seuraa. Huomaat, että alat nauttia hänen seurastaan paljon, ennen kuin tajut alat kaivata häntä silloin kun hän ei ole paikalla. Päivä jona et näe häntä, on epäonnistunut. Mitä tekisit? Ajattele nyt, että tätä jatkuu vuosia, piilotat todelliset tunteesi häneltä ja olet kaveri, ystävä. Kaipaat enemmän, mutta tiedät, että hä ei koskaan tahtoisi vaarantaa ystävyyttänne. Uskot myös, että hän ei koskaan voisi olla niin onnellinen sinun kanssaan, kuin hän on toisen kanssa. Nämä ajatukset piinaavat sinua öin kun makaat yksin valveilla sängyssäsi. Mitä tekisit?

Ihminen on sitä, mitä hänen tekonsa kertovat hänestä. Ketään ei tuomita ajatusten perusteella, vaan sen, että tuo ne julki. Kuinka moni asia sinun elämässäsi olisi toisin, jos olisit tehnyt yhden päätöksen toisin? Muuttanut jonkin silloin vähäpätöiseltä tuntuneen asian, jonka nyt tiedät vaikuttaneen koko elämäsi suuntaan?

Teoilla on seurauksia. Näin on aina ollut ja tulee aina olemaan. Monet näistä seurauksista nykyään määritellään laeissa, moraaleissa ja etiikoissa. Nämä ovat ihmisen luomia määrittelyjä, tarkoituksena tavoitella hyvää. Mutta kuinka moni teko todella on rangaistavaa vasta kun siitä jää kiinni? Ihminen selviää niin paljosta tässä elämässä ilman, että tarvitsee pelätä mitään seurauksia.

Pelko määritteleekin paljon meidän toimistamme. Me pelkäämme olla puuttumatta asioihin, pelkäämme että jos teemme jotain, niin asiat menevät huonompaan suuntaan. Onko sinulla ketään, jonka menettämistä pelkäät? Joka on niin tärkeä, että ennemmin uhraisit itsesi kuin menettäisit hänet? Pelko voi olla vahva motivaattori, mutta useeammin se lamauttaa meidät, etää meitä tekemästä sitä, minkä tunnemme oikeaksi.

Kenellä on oikeus sanoa, mikä on oikea apa toimia ja mikä ei? Kuka määrää seuraukset toimillemme, kuka tuomitsee ja kuka palkitsee? Suurimman osan ajasta me teeme sen itse. Jos uskoo, että jostais seuraa jotain pahaa,niin varsin usein seuraakin. Toisaalta kuka jaksaa olla positiivinen kaiken aikaa?

Minä olen viime aikoina ajatellut paljon omia tekojani ja asioita, joita näistä teoista on seurannut. Olen saanut asioita aikaan kyllä, mutta on paljon sellaista, joka olisi pitänyt tehdä toisin, olisi pitänyt ajatella edes hetki..Miten erilaista elämä voisikaan nyt olla. Ihminen ei saisi juuttua menneisyyteen, mutta joku runoilija/filosofi/vastaava sanoi joskus, että avain tulevaisuuteen löytyy menneisyydestä. Tuntemalla hirtoriamme, me voimme oppia itsestämme ja siitä miksi teemme asioita niinkuin teemme. Ehkä joku päivä joku meistä tajuaa, miten päästä irti noidankehästä ja opettaa meille muillekin...

 

 

 

Tässä istun, Rovaniemellä hyvän ystäväni (ainakin hän on minulle tärkeä, ei voi tietää onko tunne molemminpuolinen) ja katselen kun eräs hänen ystävistään meikkaa häntä valmiiksi illan rientoihin. Samaan aikaan TV:ssä pyörii hittisarja Desperate Housewives (joka hienosti käännetty suomeksi Täydelliset naiset). Rupesin tässä pohtimaan naisten sisäisten piirien rakennetta ja sitä, miten suuri merkitys tällaisella "valmistautumisella" on heille. Loppujen lopuksi, meikkasi he miten paljon tahansa, 90% miehistä ei kuitenkaan ymmärrä mitään sen päälle ja näkevät vain ne tietyt ruumiinosat. Loppujen lopuksi tämä tuntuu olevan naisille yhtä tärkeä tilaisuus kuin miehille keskimäärin on katsoa jotain matsia yhdessä, tai käydä kaljalla ja olla "äijiä". Tässä ymmärtääkseni naiset tuntevat itsensä naisiksi, kauniiksi ja halutuiksi. Hm..noh, tätä asiaa voisin pohtia paljon ja pitkälti, mutta mahan jättää tällä kertaa vähemmälle. Olenhan kuitenkin toisen koneella ja tässä oli lähinnä ajatuksena muistutella, että olen vielä hengissä ja aion taas laittaa ajatuksiani tänne, kunhan asetun kunnolla taas Kajaaniin..noh, ei tässä muuta, minä nyt palaan näiden seurassani olevien täydellisten naisten pariin, he vaikuttavat pikkuhiljaa olevan valmiin suuntaisia =)

Expect to hear more of me in a near, or not-so-near, future!

-Niko