Kaksi käsitettä, konseptia, joista nykypäivänä kuulee puhuttavan lähes päivittäin. Ja, nyt, minun tämänkertaisen pohdinnan aihe.

Molemmat näistä käsitteistä juontavat juurensa syvälle ihmisen ajatusmaailmaan. Ihmisellähän on luontainen halu luokitella kaikki asiat, jolloin tämän lajin on helpompi käsitellä ja ymmärtää niitä. Ja, aikojen alkuhämäristä asti, valtaosa ihmisen maailman asioista on luokiteltu kahteen suureen pääluokkaan. Hyvyys ja pahuus.

Alkujaan nämä kaksi käsitettä lähteneet liikkeelle siitä, mikä koetaan ihmisen suhteen hyväksi ja mikä pahaksi. Satoja vuosia sitten pahuus oli hyvin erilaista kuin nykypäivänä. Silloin pahuuden ruumiillistumia oli eri uskontojen paholaiset, demonit ja samoin myös luonnossa esiintyvät asiat kuten sudet tai metsäpalot. Joissain kulttuureissa ukkosta on pidetty pahan kun taas toisissa sitä on palvottu suurimpana voimana.

Hyvyys taas puolestaan. Auringon valo, jota monissa uskonnoissa on palvottu (ja joissain palvotaan edelleen) jumalallisena mahtina. Lempeä sade, riistaeläimet ja monet muut ihmiselle hyväksi todetut asiat ovat edustaneet suurta hyvyyttä maailmassa. Varsinkin erilaiset jumaluudet, korkeammat olennot, varsin usein kuvataan hyvän tahtoisina, hyvinä, olentoina.

Keskiajan noitavainot ja uskonsodat sikseen, hyvyys ja pahuus ovat, varsinkin nykyisin, ennen kaikkea moraalisia käsitteitä. Moraali taas on sitä, mitä yhteiskunta sen sanelee olevan. Nyky-yhteiskunnassa hyvyyttä ihmisissä tuntuu edustavan kohteliaisuus, rohkeus ja ennen kaikkea anteliaisuus. Pahuutta edustavat ilkivalta, julmuus ja erityisesti terrorismi (joka loppujen lopuksi on vain äärimmäistä julmaa ilkivaltaa). Kun ennen saarnattiin paholaisista, nykyisin varoitellaan terroristeistä. Ennen kirkonmiehet edustivat suurinta hyvää (euroopassa), nykyisin arvostus jumalallisuutta kohtaa laskee jatkuvalla syötöllä (tosin millään uskontokunnalla ei ole koskaan ollut niin paljon jäseniä kuin nykyisin on..johtunee liikapopulaatiosta).

Millainen on sitten hyvä ihminen? Olen keskustellut tästä asiasta erinäisten ihmisten kanssa ja suunnilleen kaikilta tulee samantyylisiä vastauksia. Hyvä ihminen on valmis uhraamaan itsensä toisten vuoksi, on antelias, kohtelias, auttaa muita ja paljon kaikkea tälläistä. Itsensä uhraamisesta voisin sanoa sen verran, että minä olen harrastanut sitä paljon, ja loppujen lopuksi se ei kannata, satuttaa vaan itteään.

Paha ihminen taas on itsekäs. Saa nautintoa toisten tuskasta, tuhoaa, varastaa, raiskaa ja tekee muutenkin kaikkea ihmisolennon kannalta pahojaan. Paha ihminen ei välitä muista ja toimii vain itsensä, tai jonkin "suuremman pahan" eduksi..mikä ikinä tämä suurempi paha sitten on. No, sen enempää ihmisten uskomuksia pilkkaamatta voin vain todeta, ett änäytä minulle ihminen, joka ei tunne kateutta, itsekkyyttä tai vastaavaa ja minä hylkään harhaoppinin ja muuta nasumaan vuorille mietiskelemään (tässä on teidän tilaisuus päästä minusta eroon!).

Minä olen itsekäs. Vaikka autan muita, vaikka uhraan, teen sen syistä, joilla on merkitystä minulle. Minä saan siitä jotain. Minä myös olen aina tukemassa ihmisiä, aina kuuntelen, aina autan. Mutta samalla minä ajattelen paljon, minulla on omat tunteeni, haluni..ja kaikki ne tunteet, halut, ajatukset eivät ole sellaisia, että ne olisivat osa "hyvän ihmisen" tuntemuksia. Näin ollen eikö ole loogista, että minäkin, kaikesta siitä huolimatta mitä ihmiset sanovat, olen paha ihminen? Niinpä niin..

~Niko

P.S. minulle saa tosiaan laittaa aina ajatuksia, mielipiteitä, mitä tahansa, maililla, kommentilaa, miten vain. Ainoa toiveeni on, että pidetään se ainakin suhteellisen asiallisena. Niin aj kiitos sinulle, joka laitoit sähköpostia edelliseen aiheeseeni liittyen. Se merkitsi minulle todella paljon :)