Eräs hyvä ystäväni pyysi minua käsittelemään aikaa seuraavassa blogi tekstissäni, joten katsotaan mitä saan aikaa..

Aika, kuten monet ihmiset tietävät, on hyvin suhteellinen käsite. Aika "virtaa" ja joskus se "virta" on nopeampa ja joskus hitaampaa. Aina silloin kun on tylsää eikä innosta aika matelee mutta heti kun on mieleistä tekemistä se tuntuu kiitävän. Mutta mitä aika itsessään sitten on?

Aika on ihmisen luoma harha. Se on hyvin iso osa ihmisen halua jakaa kaikki tiettyihin luokkiin, joten ihminen on luokitellut sellaiset pikkuseikat kuin kauanko Maalla kestää kerran pyörähtää Auringon ympäri, itsensä ympäri, Kuu kiertää Maan ympäri ja niin edelleen. Nämä tunnetan vuosina, kuukausina, päivinä ja muina vastaavina "ajanyksiköinä". Tämähän on tietenkin suhteellisen typerää kun sitä miettii. Tällainen ajattelu luo tunteen, että pitää ehtiä tekemään jotain tiettyä tietyssä "ajassa". Tämä johtaa stressiin, burn-outtiin, kiireeseen, paniikkiin ja niin edelleen kaikkeen sellaiseen. Aika kahlitsee meitä, määrää meidän elämää, hallitsee meitä. Ja siihen nähden, että sitä ei varsinaisesti ole edes olemassa, se on aika kova saavutus.

Ajatellaan vaikka kelloa. Se mittaa ihmisen määrittämää määrää ihmisen määrittämiä ajanjaksoja ihmisen määrittämässä tahdissa. Se ei te mitään muuta kuin komentaa olemaan tietyssä paikassa kun viisarit osoittavat tiettyä kohtaa, tekemään tiettyä asiaa kun ne osoittavat toista. Kasa hammasrattaita määrittää sen mitä me temme päivämme aikana..kuulostaa järkevältä vai?

Aika on, kuten jo totesin, hyvin suhteellinen juttu. Meidän näkökulmastamme meillä on aina kiire, koska me olemme nykytietämyksen mukaan "niin vähän aikaa" tällä planeetalla, että pitää tehdä mahdollisimman paljon tässä ajassa mitä meillä on. Universumin näkökulmasta maailmankaikkeus on vasta hiukan jäähtynyt ja galaksit, tähtikunnat, planeetat kirmaavat riemuissaan hirveää vauhtia sinne tänne törmäillen jatkuvasti toisiinsa pelkästä nuoruuhen riehumisen ilosta.* Loppujen lopuksi kaikki on kiinni siitä, miten asioita katsoo ja kuka katsoo.

Minusta aika sitoo nykyisin liikaa. Kyllähän sen ymmärtää, että tahtoo saada aikaiseksi jotain ja mistään ei tulisi mitään jos kaikki olisi missä sattuu milloin sattuu, mutta siltikin pitäisi olla mahdollisuus joskus heittäytyä ajattomaksi. Ja ei, lomaillessa ei voi olla ajaton, lomailu voi olla erittäin stressaavaa hommaa, kun pitää tehdä sitä ja tätä siellä ja täällä sen ja tämän kanssa..

No, aikaa vastaan ei voi taistella. Se on ainakin toistaiseksi ihmisten mielissä jäädäkseen, ja täytyy vain hyväksyä tämän orjamestarin olemassa olo. Ehkä vielä joskus me nousemme tästä pimeydestä, murramme nämä kahleet ja elämme ajasta vapaana kansana..kaikenlaisia utopioita sitä rakentelee mielensä syvyyksissä yön pimeinä tunteina..

~Niko

 

*Tässä välissä voisin selittää se, miten minä näen universumin. Sehän on siis elävä olento, joka muodostuu galakseista, jotka muodostuvat tähtikunnista, jotka muodostuvat planeetoista (ja muusta rojusta) ja niin edelleen. Vertaapa hetkeksi ihmiseen, verisuonet, solukko, tumat ja niin edelleen aina vain alaspäin pienempiin osasiin. Me kaikki olemme vain yhden valtaisan elävän olennon pienimpiä osasia..ja kuka tietää, ehkä näitä olentoja on useampi kuin yksi.