Kuten lupasin, tässä on yksi runo, johon sain inspiraation viime yönä kahen aikoihin juteltuani erään naisihmisen kanssa..

Väärässä olin,
nyt tiedän sen.
"Tunnen itseni" luulin,
opin totuuden toisenlaisen.

Hirviö uskoin olevani,
kestä minua katsoa ei kukaan.
Mutta nyt tiedän kuulevani,
kuinka seurastani nautitaan.

Vaikka olenkin erilainen,
kuin kukaan toinen ihminen
En ole ihmeellinen,
ainoastaan toisenlainen.

Minut turhaksi luulit,
sit kuulit ääntäni.
Sinä ajatukseni muutit, 
koskit sydäntäni.

Minä sinua neuvoin,
autoin yli vaikeuden.
Sinä kuuntelit vaivoin,
mut ymmärsit totuuden.

Jos tämä satua olisi,
olisit jo minun.
Mut totta puhuu kielesi,
en koskaan voi olla sinun.

hm..kömpelö se on, töksästelevä..mutta...jos ei tykkää ei oo pakko lukea....

Ja sinä, jos tunnistat itsesi..niin..no..sellaista se elämä on...

Kommentoida saa..

Kiitos..