Joulun aikaa jeah. Vanhojen uskontojen valonjuhla, jonka kristityt ottivat ja muuttivat omia tarpeitaan vastaavaksi saadakseen ihmiset helpommin kääntymään heidän uskoonsa. Ja nyt se onsitten ottanut uuden muodon punapukuisen valkoparran hahmossa. Joka vuosi maailmassa uhrataan miljardeja [insert paikallinen valuuta tähän] hänen alttarillaan. Onhan ajatus kiltteydestä ja tuhmien rankaisemisesta hieno, mutta oikeasti se ei toimi. No jaa, ihminen tarvitsee jonkin tavan oikeuttaa tekosensa.

Minusta on huvittavaa, miten ihmiset sanovat että Joulupukkia ei ole olemassa. On tietenkin hyvin epätodennäköistä, että Korvatunturilla (tai pohjoisnavalla, jos sattuu asumaan jenkkilässä) olisi paja, missä kasa tonttuja väkertäisi vuoden ympäri leluja maailman kilteille lapsille. Joulupukki sen sijaan, näytä hänen kuva lähes kenelle tahansa ihmiselle, erityisesti lapselle, tällä planeetalla ja tämä tunnistaa hänet. Joulupukilla ei välttämättä ole omaa fyysistä olemusta, mutta hän ilmentyy jokaisessa kuvassa, jokaisessa pukin nuttuun sommittautuneessa miehessä (tai naisessa).  Hän onkin hyvin voimakas joulun hengen antropomorfinen ilmentymä (niille jotka EIVÄT tiedä, mitä tarkoittaa antropomorfinen ilmentymä, suosittelen googlea tai wikipedian artikkelia http://en.wikipedia.org/wiki/Anthropomorphism). Joulupukki on erittäin selkeästi olemassa.

No kuitenkin, kuten jo jokaisena viitenä (tai jotain sinne päin) edellisenä jouluna, myös tänä vuonna rustasin kasaan "joulun henkeä" tavoittelevan runon, jonka avulla toivottelin rauhallista joulua kaikille tutuille..laitanpa sen tänne nyt kaiken kansan arvosteltavaksi:

"Tähdet tuikkii, laulu raikaa, 
ilmassa on joulun taikaa. 
Tonttu ikkunasta kurkkaa, 
tuhmat kiltit lappuun merkkaa.
Ruokaakin maistetaan, 
pukkia kun ootellaan.
Pian on vuosi uusi,
nytten vielä loistaa kuusi."

Niin...tämä joulu oli ihan tavallinen, sain jopa pari lahjaa, mikä sinänsä oli yllätys...no jaa...minun elämästä en voi paljoa muuta sanoa..no pari päivää sitten rustasin myös tämän runon, se kertokoon jotain niille, jotka sitä osaavat tulkita..

Tunne unohdettu,
rakkaus kielletty.
Ihastus pitkäaikainen, 
kaipuu monen kuukauden.
Yksin yössä, 
kuljen pimeässä.
Toista kaipaa, 
hän ei minua huomaa. 
Elämä on tuskaa, 
epätoivo voittaa.

hm..hyvin lyhyitä nämä minun runot, lähinnä jotta niitä jaksaisi lukea...ja koska kirjotan niitä yleensä kännykällä ja lähettelen niitä tutuille häirikköviesteinä ei jaksa kovin pitkiä kasata..no, kyllä minä vielä joskus saan aikaiseksi uudelleen kirjoittaa jonkun niistä minun pitemmistä kyhäelmistä..."argh!" sitä sydänveren määrää joka niihin on vuodatettu..

Kiitos että jaksoitte taas kahlata tämän läpi..uskoakseni laitan vielä jotain udesta vuodesta jossain vaiheessa...jos vain löydän fiilistä siihen..

Kiitos
~Niko