Vastoin tapojani, laitan tänne nyt yhden runoni yleisesti luettavaksi..en tiedän miten kaksinen runoilija olen, mutta joskus vaan tulee sellainen tunne. Noh, voitte itse päätellä mistä tämä kertoo:

Se hiljaa hiipi sieluuni,
Valtasi ajatukseni.
Se suuni hymyyn vääntää,
Katseen suuntaasi kääntää.

Olet maailmassa kaunein,
Jos vain saapuisit luoksein.
Sinut omakseni ottaisin,
Ja hyvänä pitäisin.

Tule siis kanssani,
Kuljemme kohtaloomme.
Ota vastaan lahjani,
yhdistyneet sydämemme.

Kommentoikaa, olkaa hyvät ja kertokaa miten ontuva tämä on. Nopeasti kasaan tämän laitoin, kun painaa hommat päälle...seuraavaan kertaan
~Niko