Aloitan tästä pienen kokeilun, kirjoitan tänne seuraavien muutaman kerran aikana erinäisiä lyhyitä tarinoita, ja arvostaisin kovasti jos voisitte kommentoida ja kertoa, onko nämä mistään kotoisin..ensimmäinen lähtee fantasia genreen:

***************************************************************************
Oli synkkä ilta. Syksy oli jo pitkällä, ja ilmassa oli lumen tuntua kun vanha mies saapui Valen kylään. Kukaan ei nähnyt hänen sapuvan, vaikka kylän portit ovat suljettuja ja tarkasti vartioituja öisin. Hän kulki tuttuja katuja pitkin, suunnaten kylän keskellä kohoavaa majataloa kohti, majataloa jonka palveluista hän on lukemattomien elinvuosiensa aikana nauttinut useaan otteeseen. Majatalo on kirkaasti valaistu, ja vaikka ilta on jo pitkällä, yhä edelleen voi kuulla sisältä laulua ja tarinoiden kerrontaa sillä tämä yö oli Maranin yö, yö jolloin ihmiset kertovat toisilleen tarinoita Maranista ja tämän kumppaneista. Vanha mies oli jo useiden vuosien ajan saapunut tähän samaan majataloon tällä samalla kellon lyömällä, ja sisällä olijat osasivat jo odottaa häntä. Hänen astuessaas sisään laulu hiljeni välittömästi ja majatalon suuren takan eteen järjestettiin hänelle paikka sekä tuoppi isännän parasta olutta. Tämä vanha mies oli yksi Tarutuntijoista, mies jota arvostetaan tämän tarinoiden tähden ja jonka läsnäolon Maranin yönä uskotaan tuovan onnea koko kylälle.

Yleisö alkaa jo käydä rauhattomaksi, varsinkin nuoremmat innokkaasti odottavat että vanha mies saa kostutettua kurkkunsa. Hän ei kiirehdi, hän tietää että he odottavat ja kuuntelevat häntä vaikka koko yön, sillä Maranin tarina on yksi suurimmista legendoista Aiderin maassa. Tyhjennettyään tuppinsa ja saatuaan täydennystä, vanha mies lopulta aloittaa tarinansa:

"Kerron teille nyt Maranin tarinan kuten Tarutuntijat sen kertovat. Tarina on pitkä ja polveileva, eikä yksi yö riitä sen kokonaan kertomiseen." Näillä sanoilla hän oli jo vuosien ajan aloittanut tämän tarinan, ja yhä edelleen ne saivat lapset vetäytymään lähemmäs ja vanhat miehet laskemaan piippunsa kuunnellakseen tarkemmin.

"Maran syntyi yksisarvisen vuonna pienenssä nimettömässä kylässä ihmisten ja haltijoiden valtakuntien rajalla. Hänen ollessaan vasta lapsi, orokkien soturi ryhmä tuhosi kylän ja vei sen asukkaat vangeiksi. Maranin äiti kuitenki kätki tämän eivätkä orokit häntä löytäneet. Paikalle saapuneet haltiat ottivat hänet huomaansa, ja kasvattivat joukossan Nandirin lumotussa kaupungissa, syvällä haltiamaiden ytimessä. Heidän keskellään hänestä kavoi voimakas ja viisas, ja kun hän saavutti täysi-ikäisyytensä, hän myös muiden haltia nuorten joukossa lähti Savuvuorten kääpiöiden luo oppimaan sotataitoja. Tämä on perinne haltiain ja kääpiöiden välillä. Haltia nuoret oppivat sotataitoja kääpiöiltä ja kääpiö nuoret menevät haltioiden luo oppiakseen selviytymään vuorten ulkopuolella. Syyt tähän ovat moninaiset ja vievät kauas historiaan, jolloin kääpiöiden ja haltioiden välillä käytiin raivoisia sotia." Tässä välissä, juten jokaisena vuotena, vanha mies ottaa jälleen ryypyn oluttaan, saaden yleisönsä jälleen pidättämään henkeään jatkoa odottaen.

"Kääpiäiden luona harjoitellessaan ja eläessään hän ystävystyi nuoren haltian, Elenirin, kanssa. Elenir oli Nandirin suur-maagin poika, ja omasi omasta puolestaan suuret lahjat Taiteen alalla. Sillä nimellä haltia maagikot kutsuvat voimaansa, Taiteeksi. He ystävystyivät, ja kun heidän koultuksensa oli lopussa he palasivat yhdessä Nandiriin odottaen innolla seikkailuja joihin elämä heidät toivon mukaan veisi. Se miten Maran lopulta jätti Nandirin ja palasi ihmisten maille, ja miksi Elenir seurasi häntä on jo oma tarina sinänsä, enkä minä rupea sitä tässä kertomaan. Noina vuosina, jotka he kulkivat kahdestaan, he kokivat monia suuria vaaroja etsiessään sitä yhtä, suurinta seikkailua koko maan piirissä. Tuona aikana Maran myös tapasi Christyn, naisen joka on pohjoisen ihmisiä, ja he rakastuivat syvästi. Christy kertoi Maranille ja Elenirille tarinan Aderlingista, Maailmansydämmestä, joka on tarujen mukaan orokin nyrkin kokoinen jalokivi, josta kaikki maailman voima ja taikuus saa syntynsä. Ja niin he olivat löytäneet seikkailunsa."

"Tähän seikkailuun heihin liittyi myös muita. Gora laaksonkääpiö, urhea ja voimallinen kuten kansansa edustajat ovat. Frelam Puolituinen, varas ja aartenmetsästäjä, jota lyhyen vartensa takia usein uskottiin maahiseksi. Mandin Kultakutri, mystinen nainen etelän mailta, jonka tunnisti leiskuvista hiuksistaan ja hopeisesta jousestaan. Sekä viimeisenä Ordin, vanha parantaja ja Tarutuntija Balanin luostarista. Tämä joukko, seuraten Christyn kansan taruja, teki hitaasti matkaa kohti pohjoista. Matkalla he peittosivat lukuisia vihollisia, puolustivat sitä, minkä näkivät oikeaksi ja keräsivät varsin huomattavan maineen. Niin huomattavan, että Radag Samooja, metäskulkijoista legendaarisin, liittyi heidän joukkoonsa."

"Vuosia he tekivät matkaa, into palaen sisuksissaan odottaen innolla sitä hetkeä, jolloin he lopulta voisivat julistaa Aiderlingin omakseen ja tuoda sen voima kaikkien saataville. Se, mitä he eivät tienneet, ole se että Aiderlingin oli jo löytänyt Sarlung, yksi suurista lohikäärmeistä, ja että tämä oli liittänyt sen kokoelmaansa ja nostattanut armeija epäkuolleita hirviöitä vartioimaan sitä. Suuri oli heidän järkytyksensä, kun Saurlungin hirviöt yllättivät heidät ja siitä lähtien seuraavien kolmen vuoden ajan he kulkivat hitaasti, taistellen kun oli pakko, hiipien salaa ja pakoillen epäkuolleita kun vain kykenivät. Tuskallisen hitaasti heidön tiensä vei Saurlungin vallan ytimeen, tämän pesään Lumivuorilla, joihin maailma loppuu kaukana pohjoisessa. Hirvittäviä olivat olennot lähellä pesää ja hirvittävin kaikista oli Saurlung itse, joka Aiderlingin vaikutuksen alla oli kasvanut suuremmaksi kuin yksinään toinen lohikäärme koskaan maailman historiassa."

"Kohtaaminen Saurlungin kanssa oli heille liikaa. Kaiken voimansa he heittivät tätä vastaan, mutta Saurlung oli kasvanut liian mahtavaksi. Yksi kerrallaan he kaatuivat tämän kynsille ja taioille, kunnes enää Maran ja Christy olivat jäljellä. Kerrotaan, että Christy antoi Maranille viimeisen rakkauden lahjansa ja uhrasi oman henkensä, jotta hän voi paeta ja varoittaa maailmaa Saurlungin mahdista. Maran pakeni, mutta kun hän lopulta vuosien jälkeen saapui pääkaupunkiin, kukaan ei uskonut häntä. Ainoastaan haltiat koskaan kuuntelivat häntä ja hänen tarinaansa, sillä he kykenivät näkemään surun ja pimeyden hänen sisällään. Ja niin Maran jätti kaiken. Hän alkoi matkata maailmassa, kiertäen Tarutuntijaksi pukeutuneena, kertoen tarinaa Saurlungista ja pikkuhiljaa kooten uutta seikkailija ryhmää kohtaamaan tämän. Sillä hän tiesi, että kun Saurlung ahneudessaan lopulta nousisi pesästään, koko maailma olisi vaarassa. Tästä on kulunut nyt lähes neljäsataa vuotta, eikä kukaan ole tiettävästi kyennyt sanomaan nähneensä Marania hänen poistuttuaan Nandirin hohtavista porteista. Jotkut sanovat, että hän yhä kiertää maailmaa, varoittaen pimeydestä joka on tuleva. Tähän päättyy minun tarinani."

Vanha mies hörppäsi viimeiset kulaukset tuopistaan, nousi ylös ja käveli ulos majatalosta hämääntyneiden ja unelmoivien katseiden ohitse. Kesti jonkin aikaa ennen kuin kukaan tajusi hänen poistuneen ja siinä vaiheessa hän oli jo kaukana matkaamassa, suorittaen ikuista tehtäväänsä.
****************************************************************************

Kiitos jos jaksoit lukea tämän kokonaan loppuun, arvostaisin todella, jos antaisitte palautetta, rakentavaa kritiikkiä tai miten vain murskaavia arvosteluja ;-)

Kuiteski, ensi kertaan
~Niko