http://nestofthought.blogspot.com/

Uusi blogini on englanniksi ja, toivon mukaan, tulee päivittymään tiheämpään kuin mitä tämä vanha on tehnyt (siihen ei kyllä paljoa tarvita). Annan tämän elää vielä toistaiseksi, ainakin niin kauan kunnes saan kopioitua kaikki tekstini talteen, ja sitten poistan tämän..

Kiitos kaikille, jotka olette lukeneet ja kommentoineet, uudella innolla kohti uutta blogia! :)

-Niko 

Niin ja taustapäivityksenä sanottakoon, että vuodenalkajaiset meni mukavasti ja oli oikein mukavaa! Kiitos kaikille osallistuneille, otetaan jossain vaiheessa uusiksi! =)

Kuvittelet, ettäolet suhteellisen normaali henkilö, jonka elämä one mennyt viemäristä alas. Olosi on huono, mikään ei kiinnosta ja olet lopettamassa kaiken. Nyt kuvittele että kuvaan astuu ihminen, jonka olet tuntenut jonkin aikaa kaverina, mutta ei sen enempää. Hän, mahdollisesti sitä tietämättään, pelastaa sinun henkesi. Miten reagoisit? Ajattele nyt, että tämä henkilö olisi kaunis, mukava, kohtelias ja kaikinpuolin mukavaa, älyllistä seuraa. Huomaat, että alat nauttia hänen seurastaan paljon, ennen kuin tajut alat kaivata häntä silloin kun hän ei ole paikalla. Päivä jona et näe häntä, on epäonnistunut. Mitä tekisit? Ajattele nyt, että tätä jatkuu vuosia, piilotat todelliset tunteesi häneltä ja olet kaveri, ystävä. Kaipaat enemmän, mutta tiedät, että hä ei koskaan tahtoisi vaarantaa ystävyyttänne. Uskot myös, että hän ei koskaan voisi olla niin onnellinen sinun kanssaan, kuin hän on toisen kanssa. Nämä ajatukset piinaavat sinua öin kun makaat yksin valveilla sängyssäsi. Mitä tekisit?

Ihminen on sitä, mitä hänen tekonsa kertovat hänestä. Ketään ei tuomita ajatusten perusteella, vaan sen, että tuo ne julki. Kuinka moni asia sinun elämässäsi olisi toisin, jos olisit tehnyt yhden päätöksen toisin? Muuttanut jonkin silloin vähäpätöiseltä tuntuneen asian, jonka nyt tiedät vaikuttaneen koko elämäsi suuntaan?

Teoilla on seurauksia. Näin on aina ollut ja tulee aina olemaan. Monet näistä seurauksista nykyään määritellään laeissa, moraaleissa ja etiikoissa. Nämä ovat ihmisen luomia määrittelyjä, tarkoituksena tavoitella hyvää. Mutta kuinka moni teko todella on rangaistavaa vasta kun siitä jää kiinni? Ihminen selviää niin paljosta tässä elämässä ilman, että tarvitsee pelätä mitään seurauksia.

Pelko määritteleekin paljon meidän toimistamme. Me pelkäämme olla puuttumatta asioihin, pelkäämme että jos teemme jotain, niin asiat menevät huonompaan suuntaan. Onko sinulla ketään, jonka menettämistä pelkäät? Joka on niin tärkeä, että ennemmin uhraisit itsesi kuin menettäisit hänet? Pelko voi olla vahva motivaattori, mutta useeammin se lamauttaa meidät, etää meitä tekemästä sitä, minkä tunnemme oikeaksi.

Kenellä on oikeus sanoa, mikä on oikea apa toimia ja mikä ei? Kuka määrää seuraukset toimillemme, kuka tuomitsee ja kuka palkitsee? Suurimman osan ajasta me teeme sen itse. Jos uskoo, että jostais seuraa jotain pahaa,niin varsin usein seuraakin. Toisaalta kuka jaksaa olla positiivinen kaiken aikaa?

Minä olen viime aikoina ajatellut paljon omia tekojani ja asioita, joita näistä teoista on seurannut. Olen saanut asioita aikaan kyllä, mutta on paljon sellaista, joka olisi pitänyt tehdä toisin, olisi pitänyt ajatella edes hetki..Miten erilaista elämä voisikaan nyt olla. Ihminen ei saisi juuttua menneisyyteen, mutta joku runoilija/filosofi/vastaava sanoi joskus, että avain tulevaisuuteen löytyy menneisyydestä. Tuntemalla hirtoriamme, me voimme oppia itsestämme ja siitä miksi teemme asioita niinkuin teemme. Ehkä joku päivä joku meistä tajuaa, miten päästä irti noidankehästä ja opettaa meille muillekin...

Expect to hear more of me in a near, or not-so-near, future!

-Niko

Aika, kuten monet ihmiset tietävät, on hyvin suhteellinen käsite. Aika "virtaa" ja joskus se "virta" on nopeampa ja joskus hitaampaa. Aina silloin kun on tylsää eikä innosta aika matelee mutta heti kun on mieleistä tekemistä se tuntuu kiitävän. Mutta mitä aika itsessään sitten on?

Aika on ihmisen luoma harha. Se on hyvin iso osa ihmisen halua jakaa kaikki tiettyihin luokkiin, joten ihminen on luokitellut sellaiset pikkuseikat kuin kauanko Maalla kestää kerran pyörähtää Auringon ympäri, itsensä ympäri, Kuu kiertää Maan ympäri ja niin edelleen. Nämä tunnetan vuosina, kuukausina, päivinä ja muina vastaavina "ajanyksiköinä". Tämähän on tietenkin suhteellisen typerää kun sitä miettii. Tällainen ajattelu luo tunteen, että pitää ehtiä tekemään jotain tiettyä tietyssä "ajassa". Tämä johtaa stressiin, burn-outtiin, kiireeseen, paniikkiin ja niin edelleen kaikkeen sellaiseen. Aika kahlitsee meitä, määrää meidän elämää, hallitsee meitä. Ja siihen nähden, että sitä ei varsinaisesti ole edes olemassa, se on aika kova saavutus.

Ajatellaan vaikka kelloa. Se mittaa ihmisen määrittämää määrää ihmisen määrittämiä ajanjaksoja ihmisen määrittämässä tahdissa. Se ei te mitään muuta kuin komentaa olemaan tietyssä paikassa kun viisarit osoittavat tiettyä kohtaa, tekemään tiettyä asiaa kun ne osoittavat toista. Kasa hammasrattaita määrittää sen mitä me temme päivämme aikana..kuulostaa järkevältä vai?

Aika on, kuten jo totesin, hyvin suhteellinen juttu. Meidän näkökulmastamme meillä on aina kiire, koska me olemme nykytietämyksen mukaan "niin vähän aikaa" tällä planeetalla, että pitää tehdä mahdollisimman paljon tässä ajassa mitä meillä on. Universumin näkökulmasta maailmankaikkeus on vasta hiukan jäähtynyt ja galaksit, tähtikunnat, planeetat kirmaavat riemuissaan hirveää vauhtia sinne tänne törmäillen jatkuvasti toisiinsa pelkästä nuoruuhen riehumisen ilosta.* Loppujen lopuksi kaikki on kiinni siitä, miten asioita katsoo ja kuka katsoo.

Minusta aika sitoo nykyisin liikaa. Kyllähän sen ymmärtää, että tahtoo saada aikaiseksi jotain ja mistään ei tulisi mitään jos kaikki olisi missä sattuu milloin sattuu, mutta siltikin pitäisi olla mahdollisuus joskus heittäytyä ajattomaksi. Ja ei, lomaillessa ei voi olla ajaton, lomailu voi olla erittäin stressaavaa hommaa, kun pitää tehdä sitä ja tätä siellä ja täällä sen ja tämän kanssa..

No, aikaa vastaan ei voi taistella. Se on ainakin toistaiseksi ihmisten mielissä jäädäkseen, ja täytyy vain hyväksyä tämän orjamestarin olemassa olo. Ehkä vielä joskus me nousemme tästä pimeydestä, murramme nämä kahleet ja elämme ajasta vapaana kansana..kaikenlaisia utopioita sitä rakentelee mielensä syvyyksissä yön pimeinä tunteina..

~Niko

*Tässä välissä voisin selittää se, miten minä näen universumin. Sehän on siis elävä olento, joka muodostuu galakseista, jotka muodostuvat tähtikunnista, jotka muodostuvat planeetoista (ja muusta rojusta) ja niin edelleen. Vertaapa hetkeksi ihmiseen, verisuonet, solukko, tumat ja niin edelleen aina vain alaspäin pienempiin osasiin. Me kaikki olemme vain yhden valtaisan elävän olennon pienimpiä osasia..ja kuka tietää, ehkä näitä olentoja on useampi kuin yksi.

Molemmat näistä käsitteistä juontavat juurensa syvälle ihmisen ajatusmaailmaan. Ihmisellähän on luontainen halu luokitella kaikki asiat, jolloin tämän lajin on helpompi käsitellä ja ymmärtää niitä. Ja, aikojen alkuhämäristä asti, valtaosa ihmisen maailman asioista on luokiteltu kahteen suureen pääluokkaan. Hyvyys ja pahuus.

Alkujaan nämä kaksi käsitettä lähteneet liikkeelle siitä, mikä koetaan ihmisen suhteen hyväksi ja mikä pahaksi. Satoja vuosia sitten pahuus oli hyvin erilaista kuin nykypäivänä. Silloin pahuuden ruumiillistumia oli eri uskontojen paholaiset, demonit ja samoin myös luonnossa esiintyvät asiat kuten sudet tai metsäpalot. Joissain kulttuureissa ukkosta on pidetty pahan kun taas toisissa sitä on palvottu suurimpana voimana.

Hyvyys taas puolestaan. Auringon valo, jota monissa uskonnoissa on palvottu (ja joissain palvotaan edelleen) jumalallisena mahtina. Lempeä sade, riistaeläimet ja monet muut ihmiselle hyväksi todetut asiat ovat edustaneet suurta hyvyyttä maailmassa. Varsinkin erilaiset jumaluudet, korkeammat olennot, varsin usein kuvataan hyvän tahtoisina, hyvinä, olentoina.

Keskiajan noitavainot ja uskonsodat sikseen, hyvyys ja pahuus ovat, varsinkin nykyisin, ennen kaikkea moraalisia käsitteitä. Moraali taas on sitä, mitä yhteiskunta sen sanelee olevan. Nyky-yhteiskunnassa hyvyyttä ihmisissä tuntuu edustavan kohteliaisuus, rohkeus ja ennen kaikkea anteliaisuus. Pahuutta edustavat ilkivalta, julmuus ja erityisesti terrorismi (joka loppujen lopuksi on vain äärimmäistä julmaa ilkivaltaa). Kun ennen saarnattiin paholaisista, nykyisin varoitellaan terroristeistä. Ennen kirkonmiehet edustivat suurinta hyvää (euroopassa), nykyisin arvostus jumalallisuutta kohtaa laskee jatkuvalla syötöllä (tosin millään uskontokunnalla ei ole koskaan ollut niin paljon jäseniä kuin nykyisin on..johtunee liikapopulaatiosta).

Millainen on sitten hyvä ihminen? Olen keskustellut tästä asiasta erinäisten ihmisten kanssa ja suunnilleen kaikilta tulee samantyylisiä vastauksia. Hyvä ihminen on valmis uhraamaan itsensä toisten vuoksi, on antelias, kohtelias, auttaa muita ja paljon kaikkea tälläistä. Itsensä uhraamisesta voisin sanoa sen verran, että minä olen harrastanut sitä paljon, ja loppujen lopuksi se ei kannata, satuttaa vaan itteään.

Paha ihminen taas on itsekäs. Saa nautintoa toisten tuskasta, tuhoaa, varastaa, raiskaa ja tekee muutenkin kaikkea ihmisolennon kannalta pahojaan. Paha ihminen ei välitä muista ja toimii vain itsensä, tai jonkin "suuremman pahan" eduksi..mikä ikinä tämä suurempi paha sitten on. No, sen enempää ihmisten uskomuksia pilkkaamatta voin vain todeta, ett änäytä minulle ihminen, joka ei tunne kateutta, itsekkyyttä tai vastaavaa ja minä hylkään harhaoppinin ja muuta nasumaan vuorille mietiskelemään (tässä on teidän tilaisuus päästä minusta eroon!).

Minä olen itsekäs. Vaikka autan muita, vaikka uhraan, teen sen syistä, joilla on merkitystä minulle. Minä saan siitä jotain. Minä myös olen aina tukemassa ihmisiä, aina kuuntelen, aina autan. Mutta samalla minä ajattelen paljon, minulla on omat tunteeni, haluni..ja kaikki ne tunteet, halut, ajatukset eivät ole sellaisia, että ne olisivat osa "hyvän ihmisen" tuntemuksia. Näin ollen eikö ole loogista, että minäkin, kaikesta siitä huolimatta mitä ihmiset sanovat, olen paha ihminen? Niinpä niin..

~Niko

P.S. minulle saa tosiaan laittaa aina ajatuksia, mielipiteitä, mitä tahansa, maililla, kommentilaa, miten vain. Ainoa toiveeni on, että pidetään se ainakin suhteellisen asiallisena. Niin aj kiitos sinulle, joka laitoit sähköpostia edelliseen aiheeseeni liittyen. Se merkitsi minulle todella paljon :)

Etelä-euroopassa ihmiset ovat erilaisia, avoimempia, alttiimpia halaamaan, koskettamaan, osoittamaan sillä välittämisensä...onko se parempi, kuin tämä meidän sulkeutunut yhteiskunta?

Nyky-yhteiskunta kääntää kaiken seksuaaliseksi, seksiksi, kaikeksi sen suuntaiseksi. Itse olen havainnut, että pelkkä halaus voi olla hyvinkin paljon nautinnollisempaa, mukavampaa, kuin mikään mikä etenee siitä "pitemmälle"..

Tällä kertaa minä pyydän teiltä ajatuksia, mielipiteitä, mitä tahansa. Niitä voitte laittaa tänne kommenttina, sähköpostilla osoitteeseen angmaran(at)gmail.com tai sitten ne, joilla on mahdollisuus olla suorassa yhteydessä, niin sitten sitä kautta..

ja niin, jotta tämä ei mene täydeksi pohdiskeluksi..PUPPIES!

No niin..tuo oikeanpuoleinen (Hessu) ei kylläkään ole pentu vaan 6-7 vuotias "vanha" poika.

No..kuiteskin, kiitos etukäteen palautteesta, vastauksista, ajatuksista.

Seuraavaan kertaan..

~Niko

"Koittaa vuosi uusi, voiton, elämän aikaa.
Vai joko mieles ihmisen epätoivo voittaa?
Jaksaako hän kuleka, ilman valon häivää.
Vai murtuuko hän keskel pimeyden päivää.
Valo kasvoillaan, yö sydämessään,
lapsi demonin rakastuu enkeliin.
Ja tuon rakkaudenruiduttamana, 
on hän tuhoutuva ja yksin kuoleva.

Oi, ken säälisi demoni lasta, 
epätoivon merkitsemää,
ken estäisi tuhoa tulemasta, 
antaisi jotain menetettävää.
Yksin vain tuomittu olemaan, 
tuo olento pimeyden, tuhon vaan."

no..eipä ole taas mitenkään iloinen uudenvuoden runo...hm...olin tässä kuskina sunnuntai-maanantai välisenä yönä ja siellä istuessani kokis lasin äärellä tyttöjen tanssiessa kirjoitin sitten tämän:

"Musiikki soi, 
välkkyy valot.
Iloita voi ihminen, 
alkoholi sammuttaa janot.
Flirtti lentää, 
hiki virtaa,
portsari rientää, 
jonkun ulos heittää.
Pelipöydässä käy kova kuhina, 
joku on ottanut voittoja monia.
Tästä sitä haaveillaan, 
bailuillasta parhaimmillaan.
Vaan ei ole minua varten homma tämä, 
oloni on ihan jämä.
Tanssi ei ole minulle, 
kuulun ihan toisaalle.
Vaan minkäs teet, 
kun ystävä tarvitsee,
kuskiksi minua pyytelee.
Kohta tämä "hupi" loppuu,
Sitten tämä kössi kunnolla nukkuu."

No...jospa kerrankin jättäisin valittamisen sikseen ja keskittyisin vaikka nauttimaan tämän vuoden viimeisestä päivästä. Olen varma, että nautin huomisesta.

Hyvää uutta vuotta, olkoon se onnellisempi kuin tämä ja olkoon se täynnä rakkautta ja iloa..ainakin joillakin

~Niko

P.S. niin ja niille tiedoksi, jotka vielä ihmettelee, ihan itse minä kirjoitan runoni. En kopioi niitä mistään, en käännä enkä mitään että silleen.